#17

Ja se lomakin sitten alkoi, tosiaan. Ei tarvinnut perjantaina mennä illalla koululle päättäjäisjuhliin, kuten ei viimekään vuonna. Sai vaan antaa koululle rahat postimerkkiin ja he laittaa sitten joskus tulemaan todistuksen postissa. Sopii meikäläiselle vallan mainiosti.
Eilen oli sitten luvassa serkun yo-juhlat, onneksi ei muihin juhliin tarvinnut mennä. Illalla sit porukat lähtivät vielä takaisin sinne serkun luo viettämään iltaa(= ryyppäämään) ja itse jäin yksin kotiin koiran kanssa, vaihteeksi. Ja melkein heti iski se joku hiton paniikki, joka on aina välillä kiusaamassa. Yritin jonkun aikaa kestää, sitten puoli tuntia katsoin kännykkää ja mietin kuumeisesti, viitsinkö soittaa äidille ja pilata tämän iltaa. Mutta soitin sit kuitenkin, kun en enää pystynyt olemaan mitenkään päin. Puoliksi porasin sinne kännykkään ja varovasti yritin vihjaista, ettei oo mukavaa olla nyt yksin täällä, ja äiti sitten sanoi että he tulee ihan pian. Oli sitten täti ja sen mies kuulleet tämän ja äiti oli heille kertonut, että on vähän tällaista pahaa oloa välillä, jonka olivat kuulemma täysin ymmärtäneet. On kuitenkin omillakin lapsilla ollut ongelmia.
Makasin sitten tuossa sängyllä kolmisen tuntia, yritin rauhottua, kuuntelin kännykästä musiikkia, mietin kaikkea syvällistä ja itkeä tihrustin kuin mikäkin maailman säälittävin ihminen. :x Kun äiti lopultakin tuli, olin jo puoliunessa tuossa sängyllä ja hän tuli mun viereen sitten hetkeksi. Isä tuli perässä pyöräänsä taluttaen, kun oli niin tuubassa.
Että sillä tavalla alkoi Anskun loma, jee. Äiti heti sanoi, että kun he ensi viikonloppuna meinaavat mennä Kalajärvelle asuntoautolla, niin minä meen kanssa mukaan, kun ei uskalla yksinäänkään jättää. Alkanut vähän mietityttää, että miten mä tulen oikeesti pärjäämään omillani, jos tää jatkuu. Aina ei voi äiti olla vieressä rauhoittelemassa.

No joo, kauhean masentavaa soopaa taas piti tulla jauhamaan. Tänään on taas ollut ihan normi päivä; lähdettiin porukalla pyöräilemään, käytiin jätskillä ja Vuorenmaan hautausmaalla katsomassa sukulaisten hautoja. Ihan tajuttoman kuuma tuli, kun melkein se 30 astetta lämmintä. Pyöräilin ilman kenkiä takaisin kotiin, kun tuli kengät jalassa niin tunkkainen olo.

Katsoin äsken Teemalta sellaisen leffan kuin Äkkiä viime kesänä. Muistutti taas siitä, miksi pitäisi katsoa Teemaa useammin, kun se vain on ehkä laadukkain kanava mitä televisiosta löytyy. Hyviä leffoja ja faktaohjelmia. ♥

Haluan Pariisiin jo. :(

~

np. Yann Tiersen - La Valse des vieux os

#16

Yarr, viimonen kouluviikko jo puolivälissä. Sunnuntaina sitten iski vallan ihana vatsakipu aivan tyhjästä ja sitten nousi vielä kuume 38 asteeseen. Ei ole vuosiin ollut noin kuumetta, ainoastaan vaan lievää lämmön nousua. Siinä sitten tehtiin kuolemaa loppuilta ja maanantaina piti olla pois koulusta, kuumetta ei enää ollut mutta maha oli yhä hellänä. Nyt se masu on siitä jo parantunut ihan hyvin, mutta vielä siellä on sellainen pieni kummallinen tunne. Saa nähdä pitääkö lähteä joku päivä kysymään lääkäriltä, mikä mahtoi moisen kivun aiheuttaa, joka säteili joka puolelle..

Ja siitä Provinssista. Ei tule töitä, en voi edes hakea - koska sinne ei oteta enää alaikäisiä! Kettujen kevät, harmittaa. Laura sitten oli hirveän pahoillaan, kun oli pitkittänyt sitä päätöksen tekoa, että lähteekö mukaani vai ei. Oli nimittäin pari päivää ennemmin käynyt katsomassa siellä sivulla juttuja, eikä siellä silloin vielä mitään tuollaista sanottu. Että joo. Mutta en kuitenkaan ole vihainen, eikä se Lauran syy oo, kun ei kuitenkaan voinut tietää että siinä niin kävisi. Minun syy, kun täytän 18 vasta lokakuussa. :D Lohduttaudun myös ajatuksella, etteivät ne kuitenkaan olisi valinneet meikäläisiä sinne töihin. Mene ja tiedä.

Sain sen Unchartedin maanantaina ja siinä sitten rupesin mättämään sitä samantien. Aika mielenkiintoinen peli, yhdistettyä hiiviskelyä, kiipeilyä ja räiskintää. Olen kai kuudennessa kentässä nyt. Välillä käy kyllä hermoille, kun niitä vihuja iskee samaan aikaan niin perkeleesti ja itse oon vielä aika huono tähtäämään, niin ne kudit lentää ihan mihin sattuu - oon joka tapauksessa onnistunut ampumaan ainakin 10 tai 30 headshottia, koska sain siitä trophyn. Ja tietenkin valitsin Normaalin vaikeusasteen, ei helpolla mennä vaikka ekaa kertaa pelataankin. Oon myös vasta 14 aarretta löytänyt 60'stä, olen tuolla linnoituksessa nyt eikä sieltä ole löytynyt yhtään mitään. Paitsi yhden löysin jostain muurin päältä.

Loma alkaa perjantaina. \o/ Toivottavasti ei tuu liian tylsää/yksinäistä.

~

np. Bored - Deep Silence

#15

Hou hou. Parin päivän loma + viikonloppu, jau. Ei tarvi nousta aamulla pakon edestä(nousen kyllä itselläniki jo siinä 9-10 välillä, että ei voi valittaa aikaisesta herätyksestä), mutta siihen se sitten jääkin, kun on niin tappotylsää. Tai siis, mitään merkittävää ei tapahdu, and that's helluva boring. Tänään olen oikeastaan vain pelannut RE5'sta, etsinyt siinä BSAA emblemeitä ja aarteita. Ja sen lisäksi katsonut telkkaria/muuten lagannut olkkarissa. Eli normipäivä oikeastaan. Nyt toki olis aikaa lukea tuo radiodokumenttini teksti tuohon sanelimeen, kun sellainen vielä koululta on lainattuna, mutten oikein tiedä miten saisin siirrettyä sen koneelle. Kokeilin eilen, latasin Audacity-ohjelman ja tuon härön piuhan kautta yritin äänittää tuolta sanelimelta koneelle puheeni, mutta ei oikein pelannut jostain syystä. Ehkäpä pitää koittaa uudelleen vielä..

Nyt kun sitä aikaa kerran on, voisi kehitellä lisää ideoita tarinaa varten ja katsoa nuo kirjastosta aikoja sitten lainaamani leffat: Full Metal Jacket ja 2001: A Space Odyssey. On alkanu Kubrickin elokuvat kiinnostamaan, hyllystä löytyy jo ennestään omana Kellopeliappelsiini(joka on loistava♥) ja koneelle on ladattuna Barry Lyndon. Vielä kun saisi katsottua ne joskus, niin hyvä tulisi. Latasin myöskin Antique Bakerysta tehdyn K-leffan, jota on tullut kuolattua jo muutaman kuukauden ajan. Nyt taas muistin sen olemassaolon ja tajusin, että se on jo tullut DVD'lle ja varmasti levityksessä netissä. :D Sekin pitäisi katsoa. 

Sain just huudettua itselleni Huuto.netistä Uncharted: Drake's Fortune PS3-pelin, hintaan 21€ eikä postikuluja. Näin tuon tulevan jatko-osan gameplay-videon ja vakuutuin täysin. Joten pakko oli saada tuo ensimmäinen osa, niin on sitten hiukan tuntumaa siihen, kun saa joskus käsiinsä kakkosen. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan, jos ei sitä aiemmin ole tehnyt. Erittäin komea peli monella tavalla. 

Ja olen jälleen rakastunut vanhempaan shoujo-mangaan/mangaan yleensä. Tarkoittaen siis niitä 70-80-luvulla tehtyjä, joissa oli vielä nätti piirrostyyli ja shoujolle tyypilliset söpöt tarinat. Ei nuo nykyiset oikein iske. :( Sain juuri Chizumi & Fujiomin ekan volan luettua ja toinen nyt menossa. Ah, silkkaa söpöyttä. Vanhat sarjat kunniaan, dammit!

~

np. Super Junior - It's You (repeatilla, olen koukussa)

#14

Tuli eilen aika valtaisi halu alkaa kirjoittaa jonkin sortin tarinaa.. Keksiä kaikkia kivoja hahmoja ja juonenkäänteitä siihen. Tarina sijoittuisi ihan tähän meidän nykymaailmaan, ei mitään hillitöntä fantasiamaailmaa, johon pitäisi keksiä kaikkia kummallisia paikkoja, rotuja sun muita. Eli siis jotain suht yksinkertaista, mutta silti siinä olisi joku hauska pikku juju.

Mainitsinpa siis asiasta Henkselille, joka tuttuun tapaan heittää:
"kaikki olis homoja :D"
... Siitä se sitten lähti, believe it or not. Äskettäin 18 vuotta täyttänyt Marcita lähtee etsimään kauan sitten livohkaan lähtenyttä isäänsä, saatuaan selville tämän olinpaikan, joka sijaitsee pienessä kaupungissa Ontarion pohjoisrannikolla, Kanadassa. Tää kaupunki on aikalailla keskellä ei mitään - joka ilmansuunnassa 100 km etäisyydellä ei oo yhtäkään muuta kylää/kaupunkia. Hauskintahan tässä on se, että pikkuruisen kaupungin väestö koostuu pelkistä homomiehistä, plus muutamasta hassusta lesbosta, bi'stä ja transseksuaalista. Vielä ei olla keksitty, miksi näin on, mutta eiköhän se selviä, kun jatketaan suunnittelua. Päähenkilömmehän on sitten tietenkin hetero, joita ei tällä kertaa löydy yhtään ainoaa hänen lisäkseen. Paitsi sitten, kun tarina syvenee ja plot twistejä tulee tuon tuosta.. ;D Ehkäpä kerron lisää sitten, kun saan koko systeemin alkuun.

Ja ei juma, törmäsin just julkaistuun traileriin Team Fortressin Spy-päivityksestä.. Kirvoitti mukavasti jälleen nauruhermoja! Meet the...-videot pwn.

Pitää nyt vähän vinettääkin. Kyrpii vaan, kun mesessä on niin kammottavan hiljaista nykyään, Henkselille melkeinpä vain puhun. Ja c'mon, mun melkein olematon elämä on mesessä. Mitä mä teen, kun sitä ei oo sielläkään. :(

~

np. Clazziquai Project -  Robotica

#13

Koulustressaakoulustressaakoulustressaakoulustressaakoulustressaakoulustressaa
koulustressaakoulustressaakoulustressaa... /spam

Ör, pitäisi niin paljon kaikkea tehdä, että huh. Maanantaina on enkun sanakoe, tiistaina YRT-koe ja pitäisi palauttaa äidinkielen portfolio, torstaiksi raportti käytettävyystestistä.. Onneksi sentään radiodokumentin voi nauhoittaa vielä syksyn puolella, niin sitä ei ole pakko pusertaa näillä loppumetreillä. Olen nyt koittanut tehdän tuota portfoliota tässä ja radiodokumenttiin latailin eilen tarvitsemani biisit; musiikkia Star Warsista, Gone with the Windistä, Charlie Chaplinia, My Heart Will Go On.. perus klassikkomusiikkia. Meinasin vielä tunkea mukaan The Godfatherin themen, mut sai se nyt jäädä. Tästä tulikin mieleen, että latasinkin sen Stratovariuksen uuden levyn.. en voinut vastustaa. :(

Vielä siitä psykiatrikäynnistä.. Huvitti hiukan yksi kohtaus. 
Minä: Pitää viel mainita, että oon kyllä seurustellut tytön kanssa.
Lääkäri: ... Niin mä vähän ajattelinkin.

:D Olin hieman sillai, että err.. näkyykö se noin selvästi muka. Mut se tyyppi vaan selitti, että tässä työssä oppii hyvin tunnistamaan ihmisten eri piirteitä tms. Jau!

Käytiin äsken maman kanssa vähän kauppoja ja kirppareita katsastamassa. Itelle tarttui mukaan 3€ maksanut Michael Jacksonin Dangerous-levy, sekä Anne Ricen Veren Vangit, jota aikoinaan yritin englanniksi lukea, mutten ikinä päässyt kovin pitkälle. Koitetaanpa siis suomeksi tällä kertaa. Eikä maksanut sekään kuin viitisen euroa.

~

np. John Williams - The Imperial March (Darth Vader's Theme)

#12

Ensimmäinen käynti lasten ja nuorten psykiatrisella tuli tehtyä ja meni ihan hyvin, vaikkakin se tyyppi joka miua haastatteli(mentiin siis koko perhe sinne ja sitten mentiin vielä juttelemaan kahden kesken sen erikoislääkärin kanssa) tuntui hitusen jotenkin ärsyttävältä välillä, mutta ihan ok kuitenkin. Ei tässä vaiheessa nähnyt syytä määrätä mitään lääkitystä, onneksi, mutta pitää nyt alkaa käydä siellä S-joella joitakin kertoja. Ensi kuun alkuun lupailivat laittaa seuraavan ajan, ja tässä tullaankin sitten siihen, etten päässyt edes psykologille saatika psykiatrille, koska heillä on niin aikataulut täynnä. Eli meikäläisen laittoivat yhdelle sosiaalityöntekijälle tms, joka oli tuolla meidän eilisessä tapaamisessakin mukana. Vaikutti erittäin mukavalta naiselta ja ymmärrän, että varsinaisilla lääkäreillä on kiire, mutta.. jotenkin tuntuu niin vähättelevältä, että mie nyt joudun vain jonkun sosiaalityöntekijän juttusille. Ehkä se oon vain minä, mutta pelkään vain, että onko sillä samanlaista ymmärtämystä näissä asioissa, kuten noilla muilla. Eikä tullut mieleen kysyä, että enkö voisi siinä tapauksessa käydä edes K-joen psykologilla, kun sellainen täällä kuitenkin on. Kai siihen liittyy joitain erityisiä seikkoja, että nimenomaan S-joella pitää kulkea, en tiedä. Pitänee kysyä, kun seuraavan kerran vierailen.

Asiasta moottorisahaan, Radio Rockissa soitettiin Stratovariuksen uutta eilen julkaistua Polaris-levyä, ja olisin nyt erittäin kiinnostunut sen hankkimisesta. Sellainen hinku, että menen kauppaan ja ostan aidon levyn, enkä lataa mistään Piraattilahdesta tms - täytyy myöntää, että itselläkin ruvennut olemaan vähän pelkoja kiinnijäämisen suhteen. Koska eihän sitä koskaan tiedä.
Isällä kävi myös hyvä säkä, meinaa se katseli tuossa aamulla laajakuvatelkkareita Huuto.netistä, ja törmäsi yhteen suht hyvän hintaiseen LG:n 42" televisioon, eikä ruudussakaan ole kuulemma kuin muutama naarmu, jotka erottuvat vain telkkarin ollessa pois päältä, tai jos niitä oikein alkaa muuten tutkimaan. Se ylläri tässä oli se, että myyntipaikka oli tämä nimenomainen K-joki, jossa asustellaan. Isähän siitä innostui ja on varmaan tämän päivän aikana menossa kovaa vauhtia tarkastelemaan telkkaria, hah. Saisivat nuokin olkkariin uuden television, itellänihän on jo se 32" LG. (;

Pitäisi myös tilailla Tuskan liput pian, etteivät ehdi loppua nenän edestä. Ja minähän menen sinne, vaikka kirveellä uhattaisiin!

Edit: Pakko lisätä tähän vielä selotus viime aamuna näkemästäni unesta, harmitti ihan vietävästi kun heräsin. Copypastean vain selostuksen siitä tähän, jonka kerroin Henkselille:
"No siinä ekassa osassa menin joidenkin rikkaiden tyyppien taloon ja varastin sieltä jotain. Sit tajusin, että siel oli valvontakamerat ja kävin varastaas senkin. Näin ainakin muistelisin sen menneen kutakuinkin.
Sitte kävelin sieltä talolta jonku hirveen jorpakon läpi jollekin leikkikentälle, ja siitä alkaa se toinen osa unesta.
Siel leikkikentällä oli hirveesti porukkaa, joilla oli cosplayt päällä. Mullakin oli, mutten muista mitä hahmoa cossasin. Sitte jotenki arvottiin että kuka ottaa minkäkin hahmon roolin ja ruvettiin larppaamaan. Yhtäkkiä kaikkien cossiasutkin muuttui sit aina sen hahmon mukaan. Ja mulle arvottiin Sasuke Narutosta. :D Ruvettiin siinä sit larppaan, meikäki jotain ihme liikkeitä sääti siinä. Sit ku tuli toinen kierros ja arvottiin uudet hahmon, ni mie rupesin vaahtoomaan että ei perkele sit taas mitään Sasukea, en oo ees kattonu sitä sarjaa enää pitkään aikaan ja vihaan Narutoa. :D Sit vaan heräsin.

~

np. Stratovarius - Deep Unknown

#11

Aina paasaan itselleni, ettei saisi liikaa miettiä tulevaisuutta ja mitä siltä haluaisi, mutta kun aina pitää sortua. Tänäänkin olen miettinyt, mitä oikeasti haluaisin tehdä sitten isona. Ei aavistustakaan. Haluaisin sen niin liittyvän johonkin luovuuteen ja kädentaitoihin, mutta.. Äh. Katselin eilen Suomen Huippumalli haussa  ja kelasin, että tuollainen mallikuvaajan työ olisi aika mielenkiintoista myöskin(en näytä siltä, mutta oon hyvin kiinnostunut muodista ja malleista, hah).
Himottelin myös koulussa eri kuvataidekouluja, joita löytyy mistä lie ympäri Suomea. Haluaisin sellaiseen. Tampereellakin on, mutta sinne otetaan tietojeni mukaan 18v. jälkeen vasta 20-vuotiaita aikuisopintoihin tms.. Enkä mie sinne ehdi enää, kun nykyinen kouluni loppuu muutaman kuukauden ennen 19.vuotispäivääni. :x Limingan kuvataidekoulu on myös, siellä ei edes järjestetä mitään pääsykokeita, mutta hei.. kattokkee noita opiskelumaksuja:

Opetus, asuminen, aamiainen, lounas ja kahvi: 3960 euroa/vuosi, 110 euroa/viikko
Opetus, asuminen, lounas ja kahvi: 3672 euroa/vuosi, 102 euroa/viikko
Opetus, lounas ja kahvi: 2682 euroa/vuosi, 74,5 euroa/viikko
Opetus ja lounas: 2556 euroa/vuosi, 71 euroa/viikko
Opetus: 1980 euroa/vuosi, 55 euroa/viikko

... No thank you. Ellei äiti sponssaa, hah. 

Helsingissä on se Torkkelimesta, mutta siitä on jotenkin sellainen kuva, etten siellä varmaan viihtyisi.. saatika pääsisi edes läpi pääsykokeista.

Haluan vain löytää sen itselleni sopivan alan, dammit. Harmi ettei elämä ole niin helppoa.

P.S. Kävin siellä parturissa. Tuli kivat hiukset, jee. Vielä pitäisi värjätä ne. 
P.S.2 Huomenna spykiatrille, ensimmäistä kertaa. Peloittavaa.P.S.3 Näin Anime-lehdessä Team Fortress-cossaajia! Epic win.

~

np. Happoradio - Che Guevara (repeatilla) 

#10

Ensinnäkin hyvvee äitinpäivää kaikille mammoille! \o/ Oma äitini piti kovasti piirtämästäni kuvasta ja yöpaidasta, joka hänelle ostettiin isän kanssa(sellainen sininen, jossa lukee "Äideistä ihanin" ♥). Isä kai ostaa vielä jotain erikseen tässä, kun ei ole kiireidensä takia ehtinyt aiemmin, niin menevät äidin kanssa katsoon yhdessä jotain kivaa.

Käväistiin kevätmarkkinoilla ennen mummolaan menoa, ihan samanlaiset ne oli kuten ennenkin, samat vanhat kojut ja silleen. Mutta kun nyt kerran paikalla oltiin, ja joka puolella oli myyjiä ties mistä Vinkuintiasta, niin halusin katsella haaveilemiani unensieppaajia. Ja sieltähän niitä löytyi, eri näköisiä, kokoisia ja hintaisia. Äiti sitten suostui sellaisen ostamaan, vaikka itsekin olisin tietty voinut, ja hintaa kertyi huikeat 9 euroa - alkuperäinen hinta oli 10, mutta äiti alkoi siinä tietty vähän tinkimään.. Ja paljon saikin tingittyä. :D Tällainen se sitten on:

(Kuva mitä parhaitan laatua alá kännykän kamera)

Sitten myös sain tosiaan sen kirjeen kirjoitettua espanjalaiselle kaverille ja ajattelin näyttää sen piirroksen, jonka liitin kirjeen mukaan. Ollos hyvä:

~

np. Meshuggah - Sum

#9

Noniin, siinä meni ne hautajaiset sitten eilen. Yhdeksän maissa äiti tuli herättelemään, mutta eihän tämä jaksanut vielä heti silloin nousta, joten koomasin sen n. 45 minuuttia, ennen kuin sain itseni ylös. Yhdeltätoista varsinainen siunaus alkoi, niin ei siinä sellaista valtavaa kiirettä ollut edes laittautua. 

Jotain hyvääkin hautajaisissa; saa oikein luvan kanssa pukeutua kokonaan mustiin. Missään nimessä ei äitikulta anna ikinä pukeutua muihin juhliin pelkästään mustaan,  mutta nyt ei mokomalla ollut mitään sanomista. Ainoastaan vaahtosi siitä, että täytyy sitten varmasti piirtää kulmakarvat ja lävistyskorukin olisi hyvä ottaa pois. Pah, pidin koruni, en ottaisi sitä riskiä, että reikä menisi umpeen(ottaeen huomioon, että hautajaiset kokonaisuudessaan kesti sen nelisen tuntia, olisi ihan hyvin voinut mennä umpeen). Mustat liituraitahousut, musta paita jossa etumuksessa sellainen pitsiröyhelö, sekä hiukset sidottuna mustalla pitsinauhalla - siinä meikäläisen puku, josta pidin yllättävän paljon. En ollut ennen kokeillut tuota yhdistelmää. Tuli ihan sellainen.. 1600-luku mieleen. Hyvä etten ruvennut vetämään mitään roolipeliä siellä, mutta kun näytin ihan joltain pieneltä hovipojalta, hahhah. Ainakin silleen omasta mielestäni.

Mutta niin, perus hautajaiset. Itse sain aluksi pidettyä naaman peruslukemilla, mutta sitten kun alettiin niitä kukkalaitteita viemään arkun luo ja lukemaan niitä tekstejä niistä, niin murtui omakin kuori lopulta. Loppuvaiheessa oli niin meikit levinneenä ja mental breakdown lähellä, että oli lottovoitto kun pääsi sieltä kappelista pihalle. Haudallakin joutui pidättelemään, kun halusi itkut ihan väkisin puskea pihalle jostain syystä, ja meinasin jo muistotilaisuuteen matkatessa lukittautua vessaan ja parkua silmät pihalle siellä. :D Mutta ei, vessat oli täynnä ämmiä, niin ei oikein ollut tilaisuutta. Ja kyllä se siitä helpottikin itsellään lopulta.

Lopussa kun oltiin vielä lähdössä ottamaan kuvia haudalle, niin jaettiin kukkakimppuja, joita ihmiset oli lähettäneet ja ottaneet osaa. Kukin sai viedä kotiinsa yhden puskan, ja miehän ehdottomasti iskin silmäni yhteen, jossa oli valtavia liljoja ja jotain muita pikku kukkasia, joita en tunnista. Aivan upeita ja hyvän tuoksuisiakin, sain vielä ne tänne omaan huoneeseen. ♥ Me is happy.

Nyt pitäisi sitten lukea kokeisiin. Olen vaan piirtänyt äidille korttia ja kirjoitin espanjalaiselle kaverille kirjeen, johon liitin hänelle piirtämäni kuvan(vastalahjana siitä, kun hän piirsi miulle Raphaelin, om nom nom). Maanantaina sitten postiin, toivottavasti tykkää kuvasesta. 

~

np. Bored - Deep Silence

#8

Hoksasin just, miten mielettömän paha olo tulee, jos sattuu unohtamaan ystävän tms syntymäpäivän. Mulle näin käy aina silloin, jos en oo muistanut laittaa sitä päivämäärää minnekään ylös, tai ei ole mitään mikä voisi mua asiasta muistuttaa. En vaan yksinkertasesti muista noita ikinä. Ainoat synttäripäivät jotka muistan aivan selkeästi on omani, äidin ja koiran.. Muuten muistan aina kuukauden, mutten sitä tiettyä päivämäärää. Pakko kai ruveta opettelemaan noita ulkoa, ettei sitten aina tule tällainen paskamainen olo, kun on mennyt unohtamaan. :( Pyydän vain anteeksi kaikilta, joiden synttärit olen unohtanut, mainittakoon tuoreinpana Sam. Myöhäiset synttärionnittelut. ♥

Sain eilen aikaiseksi mennä varaamaan itselleni ajan kampaajalle, joka osui sitten ensi viikon tiistaille. Aluksi otin jo tämän viikon perjantaille, mutta sitten soitin äidille, ja sain jälleen muistutuksen, että silloinhan on paapan hautajaiset. Joten käännyin takaisin ja menin vaihtamaan ajan myöhemmäksi. Leikataan vain taas tällä kerralla, meinasin aluksi ottaa värjäyksenkin, mutta kun on niin pirun kallista.. Laitanpa siis uuden violetin värikerroksen pehkoon ja ehkäpä siihen sekaan pikkuisen jotain kivaa. Pinkkiä, maybe? Vaikka jotenkin pinkistä tulee aina niin ernu olo.. hah.

Mainittakoon myös, että tällä tytöllä on aivan valtaisa himo tuhlata rahaa. Ostella kaikkea kivaa. En tiedä mistä se tuli, mutta pari päivää tässä ollut sellainen tunne, että kohta pää räjähtää jos ei pääse tuhlaamaan. :D Olen suorastaan hämilläni tästä. En edes tiedä mitä ostaisin. Kaikki mitä haluaisin, joutuisin tilaamaan muualta päin Suomea. Eihän täältä Kauhajoelta nyt saa paljoakaan mitään, paitsi ehkä kirpparilta. Muualla on liian kallista, höh.
Himoan myöskin industrial-lävistyksen ottamista. Tai olen sitä himonnut jo aika kauankin, mutta nyt varsinaisesti oikein kunnolla haluaisin sen. Paikalliselle lävistäjälle en halua, jotenkin vähän epäluuloja sitä kohtaan, vaikka kävinkin siellä huulilävärini ottamassa. Kelasin, että ottaisin sen kesäkuun alussa, vaikkapa siellä Lahdessa kun menen Desuconiin. Etsin netistä paikallisten tatuointi-/lävistysliikkeiden sivuja, ja vaikutti ihan ookoolta(vaikkakin hieman hintavaa olikin, mutta eihän lävistyksiä pikkuhinnoin saa oikeastaan mistään). Jotta saapa nähdä sitten, jos vaikka saisinki aikaiseksi ottaa mokoman. Jokin muu lävistys kiinnostaisi myös, mutta en oikein tiedä, mikä olisi sopiva.. No, ehkä sitten joskus.

Lainasin kirjastosta Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhteisen teoksen Good Omens, jonka lukemista olen himotellut jo jonkin aikaa. Nyt sain sen kätösiini ja alan pikimmiten lukea. ♥ On kuulemma hauska kirjanen. 

~

np. Eluveitie - Slania's Song

#7

Ohohoho, löysin erään fan fiction-saitin, josta tas löytyi sellainen hauska "Drabble-matic". Eli syötetään joitain ihan randomeja nimiä, adjektiiveja, substantiiveja yms. joista tuo sitten kyhää automaattisesti pikkuruisen tarinan. Ja voi luoja kun itse kokeilin, ni tuli aikasta riemukkaan hauska. :D Heitin kaikkia sanoja jotka nyt vain ekana tuli mieleen, ja tässä tulos:

The Cat Prince

Gabriel was walking through a tired meadow, laughing at the butterflies flitting around his head when he spied an angry little cat lying under a tree.

Gabriel skipped over to see the dear thing and was hilarious to find that he was hurt! A song had pierced his blond little butt and he whimpered slowly with the pain.

"My beautiful little friend," Gabriel said. "Let me help you!" He took out his Leatherman Multi-Purpose tool and pulled out the song, as eagerly as he could. The cat cried out and Gabriel's heart ached, like a flower that has grown to it's fullest beauty. "You'll be all right," Gabriel whispered. "I'll take care of you. I'll call you Violet and you can live with me forever!"

Scooping Violet up in his arms, Gabriel carried him home and made a bed for him beside his own. For seven days and seven nights, Gabriel nursed Violet, cleaning his butt and feeding him Bed-brand cat chow.

On the eighth night, Violet climbed into bed with Gabriel. He burrowed under the covers and huskily kissed Gabriel's leg. It made Gabriel giggle and he cuddled close to Violet, stroking his chest and singing carefully to him.

They continued that way for a long time. Every day, Gabriel hurried home so he could curl up with Violet. It gave him an exotic feeling whenever Violet kissed his leg.

Then one night, Violet looked up at Gabriel and said, "If you kiss me, I will become a fresh prince."

Gabriel screamed softly, he was so surprised. How could a cat talk? He must have dropped off and dreamed it.

"You're not dreaming," Violet said. "Kiss me."

"Don't tell anyone I screamed like that," Gabriel said and kissed Violet on his chest. The air swirled and suddenly, there stood a fresh prince! With a crown and everything!

"I'm Prince Violet," he said. "I was cursed. It's a long story."

"Is it really you?" Gabriel said.

"See?" Violet said and showed Gabriel the scar from the song on his butt. Then he kissed Gabriel and they tumbled on a bed and did a lot of very different things, some of them involving a black couch.

"I love you," Violet said when they were done. Gabriel clasped him close and they lived together happily ever after on all the prince treasure Violet had stashed away.

And if Violet didn't know about Gabriel's visits to the cat sanctuary, well, it wouldn't hurt him.

... Ha! Tässä se taas huomataan, keiden nimet oli aivan pakko laittaa. :D Hykertelen vain itsekseni tälle, on jotenkin niin suloinen.

~

np. Bored - Deep Silence (once again)