#65

See you in August 28, Mother Monster. ♥

#64

Kuva © Leene Torri

Tässä miun tuleva karvapalloni. Hänestä kertovaa blogia voi jatkossa seurata osoitteessa http://reimono.blogspot.com/, kiinnostuneet voivat suunnata sinne. 

#63

Just because I don't talk to you...

... doesn’t mean I don’t think about you. Doesn’t mean I don’t check up on you. Doesn’t mean I don’t worry and wonder about how you are doing. Doesn’t mean I don’t care about you anymore.
Just wanted to let you know.

#62

Hihii, huomenna ihmettelemään Kampin Suomalaiseen, kun Hopeanuolen isä - ei Riki, vaan Yoshihiro Takahashi on haastateltavana ja jakaa nimmareita. How cool is that, melkein koko elämän ajan mukana kulkeneen sarjan luoja on melkein käsin kosketeltavissa! :D Riemu ei toki lopu siihen, sillä heti seuraavana päivänä eli lauantaina suuntaa kimppakyyti kohti Tamperetta ja Traconia. Paluu conijuurille siis, en ollut Traconissa viime vuonna, joten pakkohan tuo on paikata menemällä tällä kertaa. Ja on siellä sentään Takahashi ja Hopeanuoli!musikaali. \o/

Huomenna ollaan myös lisää jännän äärellä, kun saatan vihdoin värjätä pönsöni pinkiksi. Eipä tuo väripönttö olekaan odottanut kuin toukokuusta lähtien avaamistaan.. 

#61

Vähän turha, mutta..


Liityin Twitteriin tuossa muutama viikko takaperin. Päivitän sitä ainakin ahkerammin kuin tätä blogia, joten kiinnostuneet voivat suunnistaa tänne, olkaa hyvät.


Ehkä tässä jossain vaiheessa teen postauksen toisesta reissustani Pariisiin, mutta saa nyt nähdä taas.. :D

#60

Merkintä numero 60, go!

 Nyt olen virallisesti astunut aikuisuuteen. Kasvoin Pottereiden kanssa, kymmenisen vuotta minäkin olen sydämestäni ollut Harryn mukana. Kaikki on loppu nyt. Kuitenkin, tästä eteenpäin Harry ja joka ikinen muu jatkaa matkaansa mukanani. Harryn virallinen aikakausi on nyt ohi, mutta me viemme hänen tarinaansa eteenpäin. 

Joo, voi nyyhkis, son nyt virallisesti sitten siinä. Eilen katsoin viimeisen elokuvan ja haikeuttahan se lopussa aiheutti meikäläisessäkin. Myönnettäköön, että pari viimeistä kirjaa on edelleen kesken, mutta se ei meinaa ettenkö olisi fani tai tällä sarjalla ei olisi tunnearvoa - oon ollut mukana aina ensimmäisen kirjan julkaisusta lähtien, kuitenkin. Kuten tuossa aiemmassa lainauksessa eräs henkilö Vuotavasta noidankattilasta kertoi, tuntuu myös musta vähän siltä että tässä oli mun lapsuuden loppu virallisesti, nyt kun kirjojen jälkeen elokuvasarjakin on saatu päätökseen. Aiemmin sitä ajatteli viimeisen kirjan ilmestyttyä, ettei tässä hätää vielä ole, kun muutama elokuva on vielä tulossa. Nyt ei enää tule niitäkään. Onneksi tämä tarina säilyy aina noissa kirjoissa/elokuvissa ja voi uppoutua velhomaailmaan aina uudelleen ja uudelleen, vaikkei sinänsä mitään uutta olekaan. Haikeudella sitä sitten muistelee asioita, kuten kuinka kaverin kanssa ensimmäisinä paikallaolijoina päästiin ulkoilmasta pistelevän kylmyyden keskeltä elokuvateatterin aulaan odottelemaan varmaan yli puoli tuntia ennen näytöksen alkua, kun ulkona myöhemmin saapuneet odottivat oven avautumista. "Tosifanit on päässeet jo sisälle", joku pikkukloppi kuului jupisevan ulkopuolella. Viitaten tällä kai siihen, kun oli ns. kaavut ja itsetehdyt(= äidin tekemät) Rohkelikko-kaulahuivit kaulassa. (:

Mutta niinhän se menee, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Viimeinen leffa oli ihan hyvä, en ole kirjaa lukenut niin pitkälti että olisin voinut vertailla niiden välillä, joka on ihan hyvä asia - sai keskittyä vain katseluelämykseen ilman turhaa pikkuvirheiden etsimistä. Jälkeenpäin toki lukenut muiden kommenteista, mikä oli leffassa mennyt pieleen. :D Naurunhörähdyksiä piisasi(mm. McGarmivan "Olen aina halunnut tehdä tuon loitsun) ja lopussa 19 vuotta "vanhentuneet" sankarit..), muttei parilta kyyneleeltäkään säästytty(Remus ja Snape! *itkuvonku*). Katsokoon kukin itse ja tehköön omat johtopäätöksensä, minusta tämä oli aiempien elokuvien tapaan ihan okei, ei silti tietenkään kirjojen tasoa. Olisi voinut olla huonompikin päätös sarjalle.

Loppuun vielä todettava, että tällaisia jo lapsuudesta asti mukana olleita asioita on uusien kirjasarjojen, elokuvien tms. vaikea ylittää. Tai siis, nykyään kun alat seurata jotain, ei se tunnu yhtään samalta. Jos nyt luet jonkin kirjan, josta tehdään elokuvia, niin ei siinä ole samaa tunnearvoa ja hehkua. Toisin kuin niissä, joita olet lapsesta asti vuosikausia seurannut ja sitten ne loppuvatkin, tuntuu elämää suuremmalta asialta. Esim. Lord of the Rings, en kirjaakaan alkanut lukea kuin vasta ensimmäisen elokuvan ilmestyttyä, mutta on siitäkin jo herttinen 10 vuotta! Sitä aina odotti seuraavaa elokuvaa kuin kuuta nousevaa, ja viimeisen elokuvan jälkeen pyöräiltiin kotiin koko matka vuolaasti vollottaen ja kotona möllötettiin äidin kainalossa masentuneena. Nyt toki senkin suhteen on jälleen toivoa vähän, kun Hobitista on tekeillä elokuva. Sen jälkeen joutunee heittämään lopulliset hyvästit, mutta kun sen on tavallaan tehnyt jo muutama vuosi sitten "pääsarjan" jälkeen, niin ei se varmaan tunnu enää niin pahalta. 

Mutta sellaista vanhan fanitytön jorinaa tänään, katsotaan mitä seikkailuja edessäpäin häämöttää!

#59

Samat kuvat on jo Hartsilapsissa, mutta täytyyhän miun nyt tänne bloginkin puolelle vähän.. ihkuttaa. <_<

Tällaisen laatikon kiikutin kotiin hymyillen pelottavan leveästi. ♥

 Paketin sisällä pieni purnukka! Eipä sen kummemmin pehmusteita..

Purnukan sisällä kuplamuovimytty, jonka avaamisen jälkeen sakset lensivät tuulenpuuskan mukana jonnekin parvekkeen alamaailmoihin. o_o 

Pussukan sisällä kurkkii jokin~ 

 Pää!

Ei muuta kuin säästämään kroppaan ja muihin härpäkkeisiin! Pikkuhiljaa tämä tulee esittämään rakkainta hahmoani ikinä. :3

~

Np: Toshiro Masuda - Grief and Sorrow