#3

Felt like writing about it, since this is my blog, where I can write whatever the hell I want anyways.

So, isän isä, eli toisin sanoen vaarini, nukkui pois tänään 23.4.2009 kaikkien paikalle päässeiden lastensa läsnäollessa. Tulen kotiin fysioterapiasta ja isä pamauttaa tämän heti kun pääsen sisään. Tietty tämä oli odotettavissa, olihan vaarilla jo varsin pahaksi kasvanut suusyöpä(joka oli ehtinyt levitä kurkkuun asti, eikä loppuvaiheessa pystynyt enää puhumaan saatika nielemään ruokaa), mutta ei sitä nyt näin äkkiä odottanut tapahtuvan. Tietysti on nyt ajateltava niin, kuten isäkin sanoi, että mieshyvä pääsi tuskistaan rauhallisesti nukkuessaan, eikä tarvinnut kärsiä enää yhtään enempää. Oli myös aika pahasti dementoitunut, sentään vielä lapsensa muisti, muttei niinkään lastenlapsia. Isää tässä vain sääliksi käy, vaikka kovasti hän sanoi, ettei äidin ja kahden veljen menetyksen jälkeen tämä enää tunnu aivan yhtä pahalta. Mutta oli se sentään oma isä, niin.. tottahan siinä itkut meinaa välillä päästä.

Nyt vain raastaa se, jos huomenna päätetään hautajaisten ajankohdaksi vappu. Meikäläisen pitäisi mennä silloin Vantaalle Saanamurun luo, mutta eihän siitä mitään tule, jos pitää osallistua hautajaisiin. No, täytyy siinä tilanteessa mennä kai seuraavana viikonloppuna? Ennen kesäkuun alkua kuitenkin, kun mokoma lähtee yli neljäksi kuukaudeksi Lontooseen ja jättää pienen Anskun ja kaikki tänne ikävöimään. Snifu!

RIP grandpa, hope you're in a better place now. ♥

~

np. Northern Kings - Take On Me (A-ha cover)